Jatkan tähän omaa ajatustani, joka nousi mieleeni kun tein omaa referaattiani. Ajatuksena MOOC on hyvä toimintamalli tuoda eri alojen koulutusta mahdollisimman monen kiinnostuneen ulottuville ja nimenomaan itsenäisesti oman kiinnostuksensa perässä hakeutuville yksilöille. Kuinka käy sitten opiskelijoiden, joita ohjataan siirtymään verkko-opintoihin ns. vasten tahtoaan? Tällä hetkellä ainakin Suomessa on tuhansia syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia nuoria jopa amk- ja yliopistotasolla. Syyt ovat varmasti hyvin kirjavia, mutta useasti aiheuttajana on saattanut olla jokin henkilökohtaisen elämän ongelmatilanne, henkinen pahoinvointi tai muu tasapainoa järkyttänyt tilanne. Jos he eivät ole koulussa, niin pääsääntöisesti he ovat sitten kotona omissa oloissaan. Kun syrjäytyneitä henkilöitä pyritään saamaan arkeen mukaan - on se sitten sitten perheen tai viranomaistahon puolelta - niin usein kuntouttavana toimintana pidetään säännöllistä päivärytmiä eli sitä, että henkilö herää tiettyyn aikaan aamulla - menee kouluun/muuhun päivätoimintaan tapaamaan muita ihmisiä - tulee kotiin jne. Säännöllinen päivärytmi, kotoa poistuminen, ihmisten tapaaminen ovat niitä asioita, jotka auttavat saamaan arjesta kiinni. Nämä ovat oman työn kautta saatuja kokemuksia, en ole asiasta pahemmin lukenut.
Miten tähän istuu sitten verkko-opinnot? Mielestäni näiden yhdistäminen on vaikeaa. Pohdittuani asiaa tulin siihen tulokseen, että face-to-face opetus, muiden opiskelutovereiden tapaaminen ja oman motivaation herättäminen/kasvattaminen on sitä, mitä syrjäytynyt/syrjäytymisvaarassa oleva nuori tarvitsee. Kun taas itsenäisesti kotona tehtävät verkko-opinnot, yksinäinen luennoiden seuraaminen tietokoneelta ja aiheen pohdinta saattavat jopa lisätä syrjäytymistä ja opiskelun kelkasta putoamista. Kuinka saada innostusta opiskella yksin ilman tukea? Jo rästiin jääneiden materiaalien löytäminen ja tekeminen voi tuntua varmastikin ylovoimaiselta yksin. Antavatko muut opiskelijat tukea/anteeksi hitaammalle?
Tämä nyt oli kovin kärjistetty esimerkki opiskelijasta, mutta varmasti näkökulma, jota ei tuoda monestikaan tarpeeksi esille. Usein verkko-opinnoista puhuttaessa tuodaan esille ne etevimmät opiskelijat ja tyypit, jotka osaavat ilmaista itseään kirjallisesti. Tämäkin on näkökulma, josta ei mielestäni puhuta tarpeeksi. Verkko-opinnot vaativat kykyä käsitellä lukemaansa tekstiä nopeasti ja muodostaa siitä oma vastine. Omien ajatusten kokoamine kirjalliseen, tieteelliseen ja ymmärrettävään muotoon ei ole aina helppoa..
Miten MOOCeihin saataisiin yhdistettyä aitoa vuorovaikutusta? Vai tuleeko sitä edes yhdistää? Voisiko opetusta olla tarjolla lähiopetuksena ja halukkaille verkko-opintoina?
Itse en välillä ymmärrä, miksi verkko-opiskeluun halutaan niin kovasti siirtyä. Kohderyhmää varmasti löytyy, mutta en näe sitä, että suuren massan opinnot tulisi viedä verkkoon. Verkko-opinnoissa on paljon hyviä puolia kuten uusien sometyökalujen käyttäminen, erilainen tapa työstää tekstiä yhdessä ja sisäisää/oppia aiheesta, mutta mielestäni se syö niin valtavasti yhteistoiminnallisesta oppimisestaja vuorovaikutuksesta ihmisten kesken. Ne ovat niitä tärkeimpiä taitoja, joita työelämässä tarvitaan. Verkon kautta niitä ei opi. Miksi sitten siirtyä niin monessa oppilaitoksessa sinne? Lisäksi tuntuu kummalliselta, että yhdestä koulutuksen tärkeimmästä asiasta eli opetuksen tasosta (lähiopetuksen vähentäminen/opettajien vähentäminen/yksittäisen opettajan työtaakan lisääminen) tingitään kun halutaan säästää kustannuksissa oppilaitoksessa. Tapoja on kyllä muitakin.
No tämä lähti nyt vähän sivuraiteille. Pointtini nyt kuitenkin oli se, että MOOC ja erilaiset verkko-opinnot ovat hyvä väylä osalla meistä oppijoista, mutta kuitenkin vain pienelle osalle. Itse näen, että MOOC olisi hyvä lisä TAOKKin opettajaopintoihin, mutta opinnot eivät saisi olla vain sitä. Opettajan työ on ihmistyötä, eikä sitä opita vain verkon kautta. Tässä vaiheessa ehkä vähän harmittaakin, että valitsin itse opintomuodokseni verkko-opinnot. Olisin kaivannut enemmän lähiopetusta ja yhteistoiminnallisia piirteita opetukseen ja dialogeja opiskelijakollekoiden kanssa!
Mitä muut ovat näistä ajatuksista mieltä?
Miten tähän istuu sitten verkko-opinnot? Mielestäni näiden yhdistäminen on vaikeaa. Pohdittuani asiaa tulin siihen tulokseen, että face-to-face opetus, muiden opiskelutovereiden tapaaminen ja oman motivaation herättäminen/kasvattaminen on sitä, mitä syrjäytynyt/syrjäytymisvaarassa oleva nuori tarvitsee. Kun taas itsenäisesti kotona tehtävät verkko-opinnot, yksinäinen luennoiden seuraaminen tietokoneelta ja aiheen pohdinta saattavat jopa lisätä syrjäytymistä ja opiskelun kelkasta putoamista. Kuinka saada innostusta opiskella yksin ilman tukea? Jo rästiin jääneiden materiaalien löytäminen ja tekeminen voi tuntua varmastikin ylovoimaiselta yksin. Antavatko muut opiskelijat tukea/anteeksi hitaammalle?
Tämä nyt oli kovin kärjistetty esimerkki opiskelijasta, mutta varmasti näkökulma, jota ei tuoda monestikaan tarpeeksi esille. Usein verkko-opinnoista puhuttaessa tuodaan esille ne etevimmät opiskelijat ja tyypit, jotka osaavat ilmaista itseään kirjallisesti. Tämäkin on näkökulma, josta ei mielestäni puhuta tarpeeksi. Verkko-opinnot vaativat kykyä käsitellä lukemaansa tekstiä nopeasti ja muodostaa siitä oma vastine. Omien ajatusten kokoamine kirjalliseen, tieteelliseen ja ymmärrettävään muotoon ei ole aina helppoa..
Miten MOOCeihin saataisiin yhdistettyä aitoa vuorovaikutusta? Vai tuleeko sitä edes yhdistää? Voisiko opetusta olla tarjolla lähiopetuksena ja halukkaille verkko-opintoina?
Itse en välillä ymmärrä, miksi verkko-opiskeluun halutaan niin kovasti siirtyä. Kohderyhmää varmasti löytyy, mutta en näe sitä, että suuren massan opinnot tulisi viedä verkkoon. Verkko-opinnoissa on paljon hyviä puolia kuten uusien sometyökalujen käyttäminen, erilainen tapa työstää tekstiä yhdessä ja sisäisää/oppia aiheesta, mutta mielestäni se syö niin valtavasti yhteistoiminnallisesta oppimisestaja vuorovaikutuksesta ihmisten kesken. Ne ovat niitä tärkeimpiä taitoja, joita työelämässä tarvitaan. Verkon kautta niitä ei opi. Miksi sitten siirtyä niin monessa oppilaitoksessa sinne? Lisäksi tuntuu kummalliselta, että yhdestä koulutuksen tärkeimmästä asiasta eli opetuksen tasosta (lähiopetuksen vähentäminen/opettajien vähentäminen/yksittäisen opettajan työtaakan lisääminen) tingitään kun halutaan säästää kustannuksissa oppilaitoksessa. Tapoja on kyllä muitakin.
No tämä lähti nyt vähän sivuraiteille. Pointtini nyt kuitenkin oli se, että MOOC ja erilaiset verkko-opinnot ovat hyvä väylä osalla meistä oppijoista, mutta kuitenkin vain pienelle osalle. Itse näen, että MOOC olisi hyvä lisä TAOKKin opettajaopintoihin, mutta opinnot eivät saisi olla vain sitä. Opettajan työ on ihmistyötä, eikä sitä opita vain verkon kautta. Tässä vaiheessa ehkä vähän harmittaakin, että valitsin itse opintomuodokseni verkko-opinnot. Olisin kaivannut enemmän lähiopetusta ja yhteistoiminnallisia piirteita opetukseen ja dialogeja opiskelijakollekoiden kanssa!
Mitä muut ovat näistä ajatuksista mieltä?
Hyvää pohdintaa. Vaikka olit käyttänyt esimerkkinä syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, saattavat samat asiat liittyä myös aikuisopiskelijoiden verkko-oppimiseen. Kuinka säilyttää innokkuus oppimiseen, jos työskentely menee yksin puurtamiseksi? Auttavatko muut, jos jään syystä tai toisesta opinnoissani jälkeen? MOOC:ien ongelma on ollut suuri keskeyttämisprosentti, joka kertoo osaltaan opintoihin sitoutumisesta.
VastaaPoistaVerkossa voi mielestäni toteuttaa yhteistoiminnallisia menetelmiä, mutta riippuu varmaan monista tekijöistä (mm. aito vuorovaikutteisuus ja positiivinen riippuvuus), kuinka ne todellisuudessa toteutuvat. Face to face nämä menetelmät toimivat ehkä paremmin, mutta toisaalta verkossa on käytettävissä myös työkaluja, joilla päästään tekemisiin myös kasvokkain.
Olen samaa mieltä ohjaajan roolista verkko-opetuksessa, sitä tarvitaan - läsnäoloa paljonkin. Myös itse näkisin, että MOOC:it olisivat hyvä lisä opeopintoihin ja esim. ulkoisilla kursseilla voitaisiin suorittaa joitain kursseja. Oppimisympäristö-, opetus- ja verkostoharjoittelua en haluaisi MOOC:iin, vaikka se todennäköisesti mahdollista olisikin.
Jälkiviisaana tästä verkkokurssista on sanottava, että pienryhmätyö on ollut hedelmällistä, mutta olisimme voineet hyödyntää ja ammentaa paljon enemmän koko ryhmän osaamisesta. Nyt muu kuin oma ryhmä jäi melko lailla vieraaksikin.
Marita , olen kanssasi samaa mieltä, että asioiden jakaminen tuo syvyttää ja laajuutta oppimiseen. Koko ryhmänä toimiminen vaikkakin pienryhmämodulein on merkityksellistä 13VEA ryhmä oli kokonaisuudessaan blogiympäristöissä ja kantoi vastuuta pienryhminä. Se on nyt minun erään toisen ryhmänkin malli.
VastaaPoistaOttakaa nyt sitten vielä kantaa resurssointiin ja hallinnointiin. Tässä jo vähän olikin läsnäolosta.
Janita toi hyvän näkökulman esille! Ns.syrjäytyneiden tai syrjäytymis vaarassa olevien kannalta mikään kokonaan verkossa tapahtuva oppiminen ei varmasti ole se paras mahdollinen opiskelumuoto. Opettajaopinnoissa mielestäni Mooc voisi toimia osittain ikeinkin hyvin, mutta kyllä kontakti muihin on tärkeää, jotta oppimiskokemukset eovät jää pinnallisiksi ja jotta voidaan luoda luottamus kaikkien välille. Toisaalta verkko-opinnot,Mooc mukaan lukien on ainut tapa opiskella monelle. Esimerkiksi pitkät välimatkat, kiireinen elämä (ei voi opiskella tiettynä aikana, tietyssä paikassa) tai vaikkapa jokin vamma voivat estää lähiopetukseen osallistumisen.
VastaaPoistaResurssoinnista sen verran tuli mieleen, että jos Mooc tai jokin muu verkossa tapahtuva opiskelu otetaan käyttöön oppilaitoksessa, kunnon koulutuksesta on syytä aloittaa. Perehdyttää asianosaiset kunnolla, jotta kaikki osaavat varmasti oikein esim. Moocia käyttää. Tämän jälkeen on annettava tarpeeksi aikaa Moocin suunnitteluun ja luomiseen. Resurssoinnissa pitää myös ottaa huomioon se, että opettajilla on tarpeeksi aikaa "pyörittää" verkko-opintoja kaiken muun työnsä ohella. Ohjeistukset esimerkiksi erilaisiin tehtäviin tulisi olla selkeitä ja materiaalien helposti löydettävissä, jotta kysymyksiä tulisi mahdollisimman vähän itse alustan käytöstä.Tarkat ja aika tiukat palautusajat tehtäville helpottaisi varmasti reurssointia, jotta opettajat voisivat esim. tarkistaa tehtävät yhtä aikaa jne.
Itse ole sitä mieltä, että hopsaus saattaa tällaisessa opiskelumuodossa olla hankalaa ja jopa kärsiä. Opettajilla tulisi olla aikaa käydä jokaisen opiskelijan kanssa läpi hänen mahdollinen aiempi osaamisensa,jotta vältytään päällekkäisyyksiltä opinnoissa ja jotta opintoihin käytetty aika ei turhaan pitene.
Aikamoinen kiireessä kirjoitettu sillisalaatti, mutta toivottavasti tästä saa jotain irti.
Jatkan vielä vähän aiempaa pohdintaani (1.11.) siitä, miten rahoitus voitaisiin hoitaa MOOC- kursseille. Hallinnoijan huolena kun on kuitenkin hankkia rahoitus. Valtionapujen lisäksi, olisiko rahoitus hoidettavissa esim. sponsoreiden tai lahjoitusten avulla? Pieni osallistumismaksu ei olisi opiskelijalle ylivoimainen, koska kurssin osallistujamäärien suuruuden vuoksi kurssin kustannuksilla olisi paljon jakajia. Entä voisiko kurssin sivuille myydä mainoksia? Meneekö liian pitkälle? Haluaisivatkohan esim. muut oppilaitokset mainostaa TAOKK- opettajankoulutuksen MOOC- sivustoilla omaa opetustaan? Rajoittamaton opiskelijamäärä voisi tuoda myös merkittäviä taloudellisia etuja oppilaitokselle, vaikkakin Robert Cummingsin mukaan MOOCit eivät tee rikkaiksi, mutta ne voivat tehdä kuuluisaksi…
VastaaPoistaKursseja voisi jakaa sisältöalueiden perusteella parhaiten kyseisen asian osaavalle oppilaitokselle. Se vapauttaisi resursseja muualle kun kaikkien oppilaitosten ei tarvitsisi resursoida kaikkiin kursseihin. Suomalaisen, eettisesti korkeatasoisen opiskelukulttuurin vienti muun maailman tietoisuuteen MOOCien kautta voisi saada Suomelle lisää mainetta ja mahdollisuuksia vientimarkkinoille. Paul Kimin (Stanfordin yliopisto), mukaan ”MOOC- kurssit ovat tulleet jäädäkseen ja oppiminen on läsnä kaikkialla, on-line ja off-line yhdistyvät all-line- oppimiseksi”.
Anne oikein hyvää ajattelua avoimesti... mitähän noista voisi siis kokeilla kustannusten jakaantumiseksi vai onko se jotenkin kauempana se ajatus. Jos OKMn rahoituksella tuotetaan tutkintoja ja opiskelija kokoaa suoritukset ympäri maailmaa niin voiko se vaikuttaa valtionosuuksiin?
VastaaPoistaYksi MOOCien ongelmahan on se, että keskeyttämisprosentti on varsin suuri. Jotta tältä vältyttäisiin tehdään opettajakoulutus MOOCeista maksullisia - maksullisilla MOOCeillahan on pienempi keskeyttämisprosentti. Tätähän Anne oli jo pohtinut omassa kommentissaan yllä - hallinnon rahahuolet helpottuisivat.
VastaaPoistaMarjatta yllä heitti, että valtionosuudet pienenisivät jos opintoja koottaisiin ympäri maailmaa. Varmasti näin kävisi! Ei kuluja - ei rahaa. Mutta jos suomalaiset koulut tarjoaisivat myös joitakin maksullisia MOOCeja niin saataisiinko tätä vajetta paikattua?
Kyllä verkko-opiskelu sopii hyvin aikuisille, joilla on motivaatio kunnossa. Erityisesti, jos opiskelu tapahtuu työn ohessa. Mutta silloinkin sen pitäisi olla tukemassa varsinaista opetus, eikä olla ainoa reitti opiskella. Sen sijaan nuoriso asteella pitää säilyttää face to face-opetus päällimmäisenä. Tuo syrjäytymisaspekti ei ollut ollenkaan huono argumentti. Samoin pienikin motivation-onglma lopettaa opiskelut helposti. Maksullisuus torppaisi opiskeluinnon varmaankin useimmilta, mutta eiköhän siihenkin jossain vaiheessa mennä. Ainakin ulkomaalaisten osalta. Missähän muussa maassa saa opiskella näin laajasti ilmaiseksi. Osaako joku sanoa, kun en tiedä. Ainakin perinteisissä USA:ssa ja Englannissa saa opiskelusta maksaa itsensä kipeäksi.
VastaaPoistaSattumalta tämän päivän Aamulehdessä ja Hesarissa molemmissa sivuttiin samaa aihetta. Aamulehdessä Virpi Jutila ja Nelli Sinisaari kirjoittavat opiskelujen maksullisuuden vähentävän kiinnostusta ulkolaisissa opiskelijoissa ja käyvän kuten Ruotsissa ja Tanskassa. Eli kiinnostus opiskeluun siellä on hiipunut. Voisi kuvitella, että suomen jo ennestään tolkuton hintataso lisättynä opiskelujen maksullisuudella karkoittaisi loputkin opiskelijat täältä. Eipä tama marraskuun kaamoskaan monia houkuttele. Samassa kirjoituksessa todetaan VATT:n tutkimukseen vedoten, että opiskeluikäisenä maahan muuttanut henkilö tuottaa julkiselle taloudelle parhaimmillaan 200 000 euron nettohyödyn elinkaarensa aikana. Miten lie laskettu... Hesarissa taas Matti Apunen kirjoitti osuvasti, että eivätväh autotkaan ole ilmaisia, vaikka se varmasti lisäisi niiden kysyntää. Joissakin euroopan maissa, kuten Itävallassa ja Saksassa on siirrytty opiskelujen maksuttomuuteen. Ehkä niissä kansantalouksissa on siihen varaa.
VastaaPoistaVirtuaaliammattikorkeakoulu ja virtuaaliyliopisto ovat hinnoitelleet opintoja siten, että 1 opintopiste maksaa tietyn summan. On mielenkiintoista odottaa mitä uusi hallitus sanoo opetuksen myynnistä, sillä nyt lainsääntö ei anna kirkkaita lupia tähän.
VastaaPoista