Nythän aika moni meistä verkkokurssilaisista teki kasvatustieteen opinnot kesällä 2014 verkkokurssilla. Siis fine, miksei näitä voisi tehdä MOOCeissa? Luennot tai materiaali verkoon ja tehtäville tiukka aikataulutus. Kukin tekee hommat yksilötyönä toisin kuin nykyisessä formaatissa, jossa tehtiin pienryhmissä (mikäli ne sattuivat toimimaan). Yksilötyönä tehdessä poistuisi ongelma siitä, että kaikki ryhmän jäsenet eivät ole kenties aktiivisia ja osa jättää hommat kesken. Arviointi vertaisarviointina esim. viiden kanssaopiskelijan toimesta. No problem - onnistuu helposti.
Samoin onnistuisi mielestäni kaikki teoriapohjaiset opinnot. Esim. tietty kirja voitaisiin määrätä luettavaksi tietyille henkilöille tai henkilöt saisivat valita kirjan jostakin rajallisesta valikoimasta. Kaikki kirjan lukeneet kirjoitettaisivat sitten referaatin, arvioisivat toistensa kirjoituksia ja kävisivät keskustelua verkossa. Näinhän teemme nytkin, joskin saamme itse vapaasti valita kirjat ja kommentoimme toistemme lukemaa ja kokemaa. Onnistuu siis helposti.
Ryhmätyöt voitaisiin myös toteuttaa verkossa, ainoa ongelma, jonka näen on se, että ryhmän jäsenet eivät ole aktiivisia. Näkisin, että meillä olleista face-to-face tapaamisista on ollut hyötyä, jotta ryhmätyöskentely saadaan hyvin käyntiin. Sanottakoon kuitenkin, että kasvatustieteen "kesäkurssilla" ryhmäni oli aktiivinen ja tehtävät saatiin tehtyä vaikkei lähitapaamisia ollutkaan. Ryhmätyön tuotoksista kirjallinen raportti tai diaesitys kaikkien kanssaopiskelijoiden nähtäväksi ja taas vertaisarviointi. Luultavasti tämäkin onnistuisi.
Vaikka mielestäni kaikki muu opettajakoulutuksessa saattaisi toimia MOOCeissa, mielikuvitukseni ei riitä siihen. kuinka opettajaharjoittelu voitaisiin järjestää. Opetustilaisuuksien ajat ja paikat voitaisiin laittaa kaikille tiedoksi mutta, jos opiskelijat ovat ympäri maata/maailmaa, ei varmastikaan kukaan/monikaan pääsisi seuraamaan opiskelutovereiden opetusta henkilökohtaisesti. Voitaisiinko opiskelijat velvoittaa videoimaan kaikki opetustilaisuutensa ja jakamaan ne netissä kurssilaisten kesken? Ja sitten taas vertaisarviointia kehiin? Käytännössä tällainen opetustuokioiden videointi kokonaisuudessaan voisi olla melko hankalaa, koska opiskelijoilla on erilaiset valmiudet ja resurssit videointiin.
Mitenkäs sitten ohjaavan opettajan järjestäminen? Itselleni tällä ohjaavalla opettajalla ja hänen henkilökohtaisella palautteellaan oli varsin suuri merkitys oppimisessani. En näe, että tätä voisi helposti korvata verkossa toimimalla.
Moni meistä tekee opettajan pätevyyttä, jotta saamme sen formaalin pätevyyden toimia opettajina. Mikäli opettajakoulutus toteutettaisiin MOOCeina tarvitsimme siis osallistumisesta sellaisen todistuksen, jota tulevat työnantajat pitäisivät arvossa ja joka olisi näyttö osaamisestamme.
Todella hyvää pohdintaa mahdollisuuksita kohti opekoulutuksen MOOCissa opiskelua. Entäs jos kaikki ei tuliskaan emokoululta, vaan kursseja vois tehdä maailmalla olevassa tarjonnassa ja rakentaa kokonaisuutta osittain toisinkin?
VastaaPoistaTiedän että eräs tuttunu opiskelee venäjää aivan avoimessa MOOCissa, ilmaiseksi vielä, siellä on tehtäviä, äänitteitä ja itse pitää puhua jne....mutta kertokaa mite resurssointi ja hallinnointi oikein menee.
Katrin ja Marjatan teksteihin jatkopohdintaa: Voisiko opettajaharjoittelun järjestää kuten nytkin, mutta itse harjoittelujaksot esitettäisiin kunkin opiskelijan kohdalta MOOC- havainnointiesityksinä, joita sitten muut opettajaopiskelijat voisivat joko hyödyntää tai antaa palautetta kanssaopiskelijalleen? Silloinhan saataisiin maailmanlaajuisesti monenlaisia hyviä tai ei niin hyviä :) esimerkkejä erilaisista opetusmenetelmistä ja samalla opetuksen kansainvälisyys lisääntyisi. Koulutusten hyväksynnät ja hyväksiluvut eri maiden välillä voisivat näin lähentyä toisiaan. Silloin olisi myös mahdollista suunnitella erilaisia opettajakoulutuksen osia otettavaksi eri maiden kurssitarjottimilta. Suomessa laadittujen MOOCien haasteena olisi tietenkin kieli, eli maailmanlaajuisesti hyödynnettävyys edellyttäisi ehkä kurssien tekemistä englanniksi tai espanjaksi…
VastaaPoistaHallinnoinnin kannalta tuottaa kyllä jonkin asteista ongelmaa sen suhteen, kuka viime kädessä on se organisaatio, joka kirjoittaa opiskelijalle todistuksen opinnoistaan ja miten esim. valtionavut jakautuisivat tämän tyyppisessä opiskelussa, vai olisiko koko opiskelu entistä enemmän itse kustannettavaa? Toisaalta, jos opiskelijoiden määrä lisääntyisi, jakautuisivat kustannukset myös suuremman joukon kesken, eikä opiskelu itse kustantaenkaan olisi enää niin kallista. Jonkinlaiset pääsykokeet/kriteerit kuitenkin opiskeluoikeuden saamiseksi olisivat tutkinnon vaatimusten kannalta järkeviä, muutoin opettajankoulutuksen taso ei pysyisi nykyisenkaltaisena.
Minusta MOOC koulutuksen käyttöönotossa voidaan edetä asteittain. Ensimmäisessä vaiheessa opettajankoulutuksen siirtäminen MOOCiin voidaan tehdä valtakunnan tasolla. Tällöin yksi ammatillisen opettajakoulutuksen laitoksista vastaisi MOOC -koulutustarjonnan tuottamisesta koko valtakunnan tasolle. Tässä yhteydessä voidaan jo miettiä, mitä kurssitarjonnasta voidaan tuottaa muilla kielillä. Sitten seuraavassa vaiheessa voitaisiin miettiä yhteistyökuvioita muiden maiden kanssa, ainakin osasta järjestettävistä kursseista.
VastaaPoistaVaikka ryhmätyöskentelyssä verkossa on omat haasteensa, itse sisällyttäisin niitä mukaan tukemaan MOOC -koulutusta. Olen Katrin kanssa samaa mieltä, että face to face -tapaamiset ovat tärkeitä. Toisaalta nykytekniikka mahdollistaa face to face -tyyppisen pienryhmätyöskentelyn videoneuvotteluiden avulla.
Valintakriteerit voisivat periaatteessa pysyä ennallaan -tosin, en tiedä kelpaako MOOC -määritelmä, jos kurssitarjontaa suunnitellaan muutamalle sadalle tai tuhannelle opiskelijalle.
Koulutuksen tavoitteet, aikataulut ja vaadittavat suoritukset pitää olla selkeästi määritelty ja suoritusten raportointi vaatii jotain selkeää, systemaattista toimintatapaa, riippumatta siitä miten niitä arvioidaan. Jo suoritusten kirjaukseen liittyvä hallinnointi vaatii tätä.
Opiskelijoiden ohjaus pitää tapahtua verkossa. Sitä en osaa arvioida kuinka monta pienryhmää yksi ohjaaja pystyy hallinnoimaan.
Komppaan Annea tuon kielikysymyksen kanssa. Jos suomalaista MOOC:ia haluaa käyttää maailmanlaajuisesti, kielen olisi parempi olla joku muu kuin suomi. Kielikysymys saattaa muutenkin olla jonkin verran hankala: Jos ajatellaan, että opettajakoulutuksessa hyödynnetään valmiita MOOC:eja maailmalta, olisivatko kaikki opettajakoulutukseen haluavat valmiita tekemään koko opinnot tai edes osia siitä esim. englanniksi (tai vaikka espanjaksi)? Esim. kielten opiskelussa tämä ei tietenkään tuota ongelmaa, mutta saattaisi vaikuttaa opettajaopintoihin hakeutumiseen.
VastaaPoistaHallinnointi riippuisi järjestävästä tahosta. Jos tehtäisiin kokonaan oma MOOC ja koko opettajankoulutus siirtyisi MOOC:iin, taokk hallinnoisi tulevaisuudessa tätä?
Jos taas tehtäsiin välimallin ratkaisu ja haettaisiin MOOC-yhteistyökumppania maailmalta, tarvittaisiin erilaista hallintoa. Käsitykseni mukaan yhteistyösopimukset MOOC:eja järjestävien tahojen kanssa ovat hyvinkin tarkkoja ja sellaisessa tapauksessa hallinnointiin tulee osallistua sekä meidän koululta että yhteistyökumppanin puolelta. Keveimmässä versiossa mentäisiin siihen, että opiskelija opiskelisi itsenäisesti jonkin MOOC:in kursseja, sen hyväksyisi (siitä saisi todistuksen) järjestävältä taholta. Meidän koulumme osaksi tulisi hyväksymisten hallinnointi eli kurssi hyväksiluettaisiin osaksi tutkintoa esimerkiksi nykyisenkaltaista järjestelmää käyttäen. Tällä tavalla ei tulisi "ongelmaa" valtionosuuksien kohdistamisessakaan.
Kyselin jo aiemmin muualla suoritettujen kurssien laadusta. Kuka kurssit valitsee, opiskelija itse vai suoritettaisiinko taokk:n puolesta esikarsintaa maailmalla olevista opettajakoulutuksen MOOC:eista ja valitsisi sopivimmat MOOC:it? Opiskelijan näkökulmasta saattaisi olla helpompaa valita rajallisesta määrästä kursseja.
Resursointi tulisi hoitaa sen mukaan, millaista MOOC:ia lähdettäisiin tekemään. Jos kehitettäisiin kokonaan oma MOOC, siihen pitäisi resursoida enemmän (käytettävä verkkoympäristö, ylläpito ja it-tuki, opettajakoulutuksen puoli (ohjaajat, hallinnointi)). Välimallin versiossa yhteistyö jonkin MOOC-toimijan kanssa tarvitsisi varmaan samoja resursseja kuin edellä oli, mutta vähemmän it-puolta, koska yhteistyökumppani hoitanee verrkoympäristön ylläpidon ja käyttäjätuen yms. Vastaavasti opettajakoulutuksen ohjaajia tarvittaisiin vähemmän, jos oletetaan että yhteistyökumppani hoitaa myös osan kurssien ohjauksesta. Keveimmässä versiossa -ilmaiset MOOC:it maailmalta ja muu opetus emokoulusta- vaatisi vähiten it-puolen resursseja ja ehkä hieman nykyistä vähemmän opettajaresursseja, olettaen, että sisäänottomäärät (ja valintakriteerit) pysyisivät samoina. Hallinnointiin ja opiskelijoiden ohjauksen tulisi kaikissa tapauksissa laittaa tarpeeksi resursseja.