Katsaus kirjaan Tykkää tästä! Opettajan ammattietiikka sosiaalisen median ajassa

Kirjan sisältö lyhyesti

Kirja on lyhyt ja ytimekäs kurkistus sosiaalisen median maailmaan. Kirja alkaa kuvauksella siitä, miten lapset ja nuoret sosiaalisessa maailmassa käyttäytyvät ja mitä palveluita he siellä pääasiallisesti käyttävät. Seuraavaksi pohditaan opettajan vastuukysymyksiä somessa sekä käytön rajoja, mitä voi ja on sopivaa tehdä. Kirjassa kirjoitetaan myös jonkin verran ihan yleisesti opettajien ammattietiikasta ja tarkastellaan sitä myös sosiaalisen median kannalta. Yksi luku keskittyy miettimään aiheuttaako sosiaalinen media lasten ja nuorten todellisuudentajuun tai moraalikehitykseen muutoksia. Lopuksi teoksessa kerrotaan lyhyesti eri palveluista ja miten niitä voi esimerkiksi opetuksessa hyödyntää. Rajasin referaatin niin, että jätin pois luvun jossa kerrotaan eri palveluista ja niiden hyödyntämisestä opetuksessa. Koen, että nämä asiat jokainen löytää helposti muualtakin ja ne ovat myös asioita, jotka vanhentuvat ja muuttavat koko ajan.

Lapset ja nuoret sosiaalisen median pyörteissä

Sosiaalinen media on kirjassa kuvattu Kaplanin ja Haenleinin (201Digina0) määritelmän mukaan ”ryhmäksi Internet-pohjaisia sovelluksia, jotka ovat rakentuneet Web 2.0:n ideologiselle perustalle ja mahdollistavat sisällön tuottamisen ja käyttäjien tuottaman sisällön vaihtamisen” (Niemi&Sarras 2012, 9). Sosiaalisessa mediassa toimiminen voidaan jaotella seitsemään osatekijään: läsnäoloon, jakamiseen, suhteisiin, keskusteluihin, identiteettiin, maineeseen ja ryhmiin. Eri palveluissa edellä mainitut osatekijät painottuvat eri tavalla, esimerkiksi Facebook keskittyy identiteettiin ja ryhmiin. Palvelutarjonnan moninaisuus antaa käyttäjille mahdollisuuden käyttää palveluita eri tavalla, esimerkiksi Facebookissa voi yhteyden pitämisen lisäksi pelata erilaisia pelejä tai tehdä lukuisia testejä. Lapsia sosiaalisessa mediassa viehättää pääosin pelit, mutta myös muut osatekijät ovat jatkuvasti läsnä lasten ja nuorten somen käytössä. Lapsia ja nuoria ei voida myöskään lokeroida yhdeksi ryhmäksi, vaan pitää ottaa huomioon jokaisen persoonallinen tapa käyttää palveluita.

Palveluiden käyttö voidaan myös jakaa sukupolvien mukaan. Ns. diginatiivit eli 1990-2000-luvuilla syntyneet käyttävät palveluita intuitiivisesti, kun taas tätä aiemmin syntyneet ovat opetelleet tietotekniikan käytön vanhempana. Sukupolvien erot näkyvät myös tavassa hankkia ja käyttää tietoa sosiaalisessa mediassa. Diginatiivit käyttävät laajemmin ja avomielisemmin somen eri lähteiden tarjoamaa informaatiota, kun taas vanhempi sukupolvi suhtautuu kriittisemmin ja etsii ns. ”oikeaa” tietoa käyttöönsä. Nuoret käyttävät somea paljon monipuolisemmin ja heidän käyttäytymistään somessa on kuvattu ”ryöpsähdyksiksi”, joka viittaa hetkellisiin käyttöpiikkeihin päivän aikana. Vanhempi sukupolvi taas noudattaa orjallisemmin tiettyjä kellonaikoja, jolloin käytetään mitäkin sosiaalisen median lähdettä. Nuoret ja lapset myös yhdistelevät mielellään eri palveluita, esimerkiksi tekemällä You Tube videon virtuaalipelin maailmoista.

Lapset ja nuoret käyttävät virtuaalimaailmoja yhä lisääntyvässä määrin. Lapsille ja nuorille suunnattuja virtuaalimaailmoja on laskettu olevan jo yli 200. Ne voidaan jaotella pelimaailmoihin, jotka rakentuvat juonirakenteen ympärille ja sosiaalisiin maailmoihin, joissa ei ole selkeää juonta, esimerkiksi Habbo hotel ja Second Life. Virtuaalimaailmoissa käyttäjät luovat oman avatarin, joka sitten osallistuu eri toimintoihin maailmassa. Käyttö voi olla hyvin monimuotoista, toisille kyse on pelkästä pelistä, osalle se toimii kommunikointivälineenä ja osalle se on taas itseilmaisunväline, tai kaikkea tätä yhtä aikaa. Lapset käyttävät näitä palveluja siis hyvin moninaisesti ja saattavat esimerkiksi sopia tapaamisia tai pyytää apua läksyihin somemaailmoissa. Virtuaalimaailmoissa esiintyy myös kiusaamista, jota on pyritty poistamaan mm. valvojien avulla. Yhteenvetona voidaan sanoa, että nuoret ja lapset käyttävät sosiaalista maailmaa yhtenä kanavana viettää vapaa-aikaa ja pitää yllä sosiaalisia suhteita. Näitä samoja asioita he tekevät tyypillisesti myös esimerkiksi joukkuepeleissä, lautapelejä pelaamalla tai vaikka nuorisotaloilla.

Opettajan vastuu ja rajat somessa

Sosiaalinen media on suhteellisen uusi asia opettajien työssä, vaikkakin erilaisia oppimisalustoja on ollut käytössä jo melkein 20 vuotta. 2010 tehtiin tutkimus, jossa tiedusteltiin opettajilta heidän valmiuksiaan käyttää tietokonetta ja soveltaa tieto- ja viestintätekniikkaa. Ilmeni, että lähes kaikki osasivat esimerkiksi tehdä oppimateriaaleja tietokoneella, mutta sen sijaan sosiaalisen median käyttötaito oli lähes olematonta. Monet olivat tutkimustulokset kuultuaan sitä mieltä, että opettajien pitäisi sekä tietää, mitä sosiaalinen media on, että osata soveltaa sitä omassa työssään. Osa reagoi voimakkaasti somea vastaan ja koki somen uhkana.

Yksi koulun keskeisimmistä tehtävistä on ohjata oppijat aktiivisiksi tiedonhankkijoiksi. Oppijoilla tulee olla tietoa, taitoa ja rohkeutta toimia oman elämän ja yhteisten asioiden vastuullisina vaikuttajina. Sosiaalinen media vaatii paljon tiedonhankinnan valmiuksia, paljon enemmän kuin rajatut tiedonlähteet, kuten esimerkiksi kirjat. Diginatiivit osaavat näppärästi käyttää sosiaalisen median ympäristöjä. Sen sijaan vaikeuksia tuottaa, valita ja löytää luotettavaa tietoa. Koulujen tehtäväksi nousee siis opettaa tiedon luotettavuuden ja käytettävyyden arviointia. Voiko tähän tietoon luottaa? Kuka tämän tiedon on luonut? Voiko tietoa verrata johonkin toiseen tietolähteeseen? Edellä mainitut kysymykset ovat esimerkkejä siitä, mitä kysymyksiä oppijoiden päässä pitäisi herätä heidän käyttäessään somea tietolähteenä.

Yhteistyö taitojen ja sosiaalisten taitojen opettaminen nousee myös vahvasti esiin sosiaalista mediaa käytettäessä. Parhaimmillaan some luo upean alustan oppia yhdessä asioita, jopa luoda uutta tietoa. Tähän tarvitaan kuitenkin paljon sosiaalisia taitoja ja ymmärrystä, jota usealta lapselta ja nuorelta vielä puuttuu. Ryhmässä toiminen vaatii luottamusta ja sitoutumista. Yhteinen päämäärä aiheuttaa keskinäistä riippuvuutta, joka voi olla joko positiivista tai negatiivista. Positiivisen riippuvuuden aikaansaamiseksi ryhmän jäsenien tulee rohkaista ja auttaa toisiaan, jakaa ja hyödyntää tietoa keskenään, saada tietoa muutoksista ja motivoitua tehtävän suorittamiseen. Nämä asiat eivät muutu toimittaessa somessa, mutta somessa ryhmät voivat poiketa esimerkiksi siinä, että ryhmän jäsenet eivät välttämättä tunne toisiaan. Opettajan vastuulla on opettaa oppijoita tunnistaman seuraavia asioita somessa toimiessaan: mikä on ryhmän tehtävä ja tavoite, miksi ryhmä on olemassa ja kuka sitä ohjaa, voinko luottaa ryhmän jäseniin, mitkä ovat oikeuteni ja velvollisuuteni, mikä on oma roolini, mihin ryhmän toimintaa käytetään, mihin minun tuotostani käytetään, kuka käyttää tuotostani. Opettajalla on edellä mainitun lisäksi huomattava vastuu ilmapiirin luomiseen ja oppijoiden toiminnan valvomiseen. Edellä mainitut vastuut korostuvat sitä enemmän, mitä nuorempien oppijoiden kanssa toimitaan. Opettaja ei voi siis hallita somea, kuten ei muitakaan median lähteitä, mutta hän voi auttaa oppijoita ymmärtämään vastuunsa sosiaalisen median kentässä. Ammattietikan tulee taas ohjata opettajan omaa toimintaa somessa. Lapsille ja nuorilla tulee opettaa julkisuuden ja yksityisyyden raja. Mitä kannattaa pitää omana yksityisenä asiana ja toisaalta, mikä voi loukata toisen yksityisyyttä. Opettajan tulee olla tietoinen median luomista mielikuvista ja niiden vaikutuksista arvomaailman rakentumisessa. Nykyään puhutaan mediakielitaidoista, ei siis enää medialukutaidoista. Ero näiden välillä on, että aiemmin käyttäjä oli vain saavana osapuolena, esimerkiksi etsi tietoa eri median lähteistä. Nykyisin käyttäjä on myös mitä useammin tuottava osapuoli ja siihen tarvitaan enemmän taitoja.

Sosiaalinen media ei ole itsetarkoitus opettajan työssä, mutta se voi olla väline opetussuunnitelman tavoitteisiin pääsemisessä. Ei voida yksioikoisesti sanoa, että opettajan on esimerkiksi perustettava Facebook-tili, kuten ei sitäkään, että hänen on käytettävä liitutaulua opetuksessaan. Koulun tavoitteet ja päämäärät vaikuttavat opetusmenetelmiin ja tämän lisäksi opettajan on mietittävä, mitkä valmiudet oppijat saavat tulevaisuuttaan varten. Tähän liittyy ohjaus tiedonhankinnan valmiuksiin, sosiaaliseen toimintaan ja jakamiseen.

Opettaja ei voi esiintyä koulussa yksityishenkilönä. Kun opettaja toimii somessa, häntä koskee samat ammattietiikan säädökset, kuin muussakin toiminnassa. Opettajan tulee kohdella oppilaita tasapuolisesti, edistää koulun tavoitteita, tukea oppijoiden oppimista sekä ohjata vastuullisuuteen.

Todellisuudentaju, moraalikehitys ja sosiaalinen media

2011 tehdystä kansainvälisestä nuorisoselvityksestä käy ilmi, että kolmasosa opiskelijoista pitää internetiä yhtä tärkeänä kuin ilmaa, vettä, ruokaa ja suojaa. Sosiaalisella medialla on suuri vaikutus tunteisiin, mielialoihin, ajatteluun ja näiden kautta toimintaan. Vaikutukset ovat yleensä tiedostamattomia ja esimerkiksi peleihin luodaan tieten tahtoen ajatus- ja arvomaailmaa muokkaavia vaikuttumia. Internetissä olevaa kaupallisuutta on myös paljon vaikeampaa tunnistaa mainonnaksi, koska viestit ovat kätketympiä, kuin perinteisessä mediassa.

Tulkitsemme mediaa aina suodattimien läpi, joita ovat esimerkiksi omat kokemuksemme. Pienten lasten suodattimina toimivat omien vanhempien ja muiden kasvattajien kautta. Jos esimerkiksi lapsi elää aggressiivisessa ympäristössä, median antamat aggressiiviset mallit aiheuttavat helpommin vihamielistä käytöstä. Kun lapsi kasvaa, hän peilaa käytöstään yhä enemmän ikätovereihin ja vertaisryhmiin. Median tulkitseminen itsenäistyy identiteetin kehittyessä. Vaikutukset ovat myös yksilöllisiä ja muokkaantuvat persoonan, temperamentin ja kokemuksien kautta. Median vaikutuksia ovat mallioppiminen, samastuminen, turtuminen, immersio joka on käyttäjän uppoutumista virtuaalimaailmaan tai tulkintakehykset, joita ovat stereotypiat, ihmis- ja maailmankuvat. Suuri osa median vaikutuksista on tietoa ja taitoa lisääviä, tosin niin hyvässä kuin pahassa. Verkossa lapsi voi oppia kasvattamaan herneitä tai yhtä hyvin hamppua. Riskeistään huolimatta some tarjoaa monipuolisen oppimisympäristön, joka toimii myös monen kirjoja ja perinteisempää opiskelua vierastavan oppijan motivaattorina.

Oma pohdinta ja kokemukset

Kirja yllätti monipuolisella katsantokannallaan ja mukavasti etenevällä tyylillään. Se oli ytimekäs, mutta riittävä katsaus somen maailmaan. Siinä kerrottiin paljon myös lasten ja nuorten käytöksestä eri ikäkausina ja sivuttiin myös aikuisten käyttäytymistä. Itselleni myös kirjan viimeiset luvut, joissa kerrottiin erilaisista somen tarjoamista palveluista, antoi paljon.

Oma kokemukseni työn kautta someen on vähäinen. Oppilaitoksessamme käytetään Facebookia lähinnä oppilaitoksen markkinointiin, samoin Instagramia. You Tubea olen itse käyttänyt jonkin verran muun opetukseni tukena ja käytössä on myös Moodle. Moodlea käytetään paljon tiedottamiseen, kuten lukujärjestyksien julkaisuun, opiskelussa tapahtumiin muutoksiin tms. Toki siellä on myös joitakin tenttejä ja oppimateriaaleja. Osa opiskelijoistamme opiskelee oppisopimuksella eli he ovat koulussa vähemmän läsnä. Heille Moodle tarjoaa esimerkiksi sellaisia oppimateriaaleja, joita voi hyödyntää itsenäisesti omalla ajalla. Tosin oppisopimusopiskelijat tarvitsevat Moodlen käyttöön myös yksilöllisempää tukea, koska eivät yleensä ole läsnä kaikilla tunneilla, joissa Moodlen käyttöä ohjataan.

Omat lapseni ovat jonkin verran jo käyttäneet sosiaalista mediaa, vanhin jo montaakin eri palvelua. Koen itse tärkeäksi tutustua eri palveluihin, jotta pysyn edes vähän kärryillä lasten touhuista. Olen myös toistaiseksi ilmoittanut käyväni säännöllisin väliajoin tarkistamassa esimerkiksi lasten kick –keskusteluja. Nuoret ja lapset tarvitsevat mielestäni paljon tukea nimenomaan yksityisyyden käsittelyyn somessa. Useampaan kertaan olen omiani muistuttanut siitä, että somessa läheskään kaikki ei ole totta ja kuka tahansa voi esiintyä minä haluaa. En kuitenkaan ole halunnut lapsilta sosiaalisen median kokemuksia kieltää, koska valvottuna se mielestäni opettaa ja avartaa.

Itse opetan aikuisopiskelijoita, kuitenkin joukossa on myös suoraan peruskoulusta tulleita. Koen tärkeäksi myös kasvatuksellisen puolen opettajan työssä, jopa vielä näin toisen asteen koulutuksessa. Sosiaalinen media on hyvin olennainen osa opiskelijoiden elämää ja selvästikin siihen suhtaudutaan hyvin avoimesti ja sinne esimerkiksi jaetaan omasta elämästä hyvinkin yksityisiä asioita. Nuoret eivät vielä osaa ajatella seurauksia ja vuosia eteenpäin. Oman rajani olen vetänyt siihen, että en ole esimerkiksi yhdenkään opiskelijani Facebook-kaveri. En myöskään jaa Facebookissa sellaisia asioita, joita en haluaisi esimerkiksi opiskelijoideni kuulevan. Yritän muutenkin pitää tiettyä etäisyyttä opiskelijoihin, olemalla silti saatavilla ja helposti lähestyttävä. Tämä ei aina ole ihan helppoa, varsinkin kun osa opiskelijoista on saman ikäisiä ja todella sosiaalisia. Somessa olen vetänyt itselleni vielä tiukemman rajan ja siellä en siis ole opiskelijoiden saatavilla.

Mielestäni sosiaalinen media on tullut myös koulumaailmaan jäädäkseen ja oikein sekä valvotusti käytettynä luo avaramman maailmankuvan käyttäjilleen. Kuitenkin monissa paikoissa pitää vielä paljon panostaa somen turvallisen ja hyödyllisen käytön opetukseen, jotta kaikki voivat ja osaavat sitä käyttää parhaalla mahdollisella tavalla eikä se toisi käyttäjilleen ongelmia, vaan tukisi kunkin opiskelua ja kasvua.