Opettajan etiikka vaiko moraali

Ammattietiikka on vakiintunut ilmaus. Aivan yhtä oikein olisi puhua ammatillisesta moraalista. Sekä ulkomaiset, että suomalaiset alan tutkijat käyttävät termejä etiikka ja moraali erilaisin korostuksin. Suomalaisessa alan kirjallisuudessa useat tutkijat tekevät eron niiden välillä. (Hirsjärvi, Harva, Lindqvist). Tällöin etiikka yleensä ymmärretään moraalia koskevaksi teoreettiseksi pohdinnaksi tai moraalin tutkimiseksi (Lindqvist 1986). Moraalilla puolestaan tarkoitetaan arvoja tai normeja, instituutiota ja organisaatioita, jotka omaksutaan tietyissä kulttuurisissa yhteyksissä (Hoffman, 1996). Siinäpä sitä oli kirjaviisautta taas kerrakseen. Voisiko asian vääntää niinkin, että etiikka on työskentelyapoja ja moraali on jo lapsesta lähtien opittuja arvoja. Mitä mieltä olette?

Suurin osa normatiivisistä eettisistä teorioista on keskittynyt oikean moraalisen päättely- ja toiminnan ohjaamiseen. Vaikka osa näistäkin teorioista myöntää intuitiivisen ajattelu- ja tilannetekijöiden vaikutuksen moraaliseen päättelyyn, pääpaino on kuitenkin rationaalisessa ajattelussa. Opettajan työssä on ammatillisuutta ja rationaalista ajattelua vaikea erottaa opettajan omasta persoonasta. Opettaja tekee työtään ja pohtii eettisiä ongelmia omien arvojensa, uskomuksiensa ja tunteittensa valossa. Ammattietiikka ei ole pelkistettävissä joidenkin eettisten periaatteiden tai niiden taustalla olevien eettisten järjestelmien kokoelmaksi. Siksi opettajan on tiedostettava omat eettiset ihanteensa sekä ne tärkeät viiteryhmät, joiden arvot ovat vaikuttaneet hänen oman eettisen ajattelunsa muotoutumiseen (Tirri, 1999).

Tuo näkemys viiteryhmästä, joiden eettisiä periaatteita noudatetaan, oli hyvä. Koulussa kotona ja esim. urheiluseuroissa opitut moraali- tai etiikkakäsitykset säilyvät lopun elämää ja ohjaavat opettajaakin tietynlaiseen käyttäytymiseen. Urheiluseurojen ohjaajilla on valtava vaikutus nuorisoon. On erinomaista, jos heidän moraalikäsityksensä ovat kunnossa. Siihen ja terveiden elämäntapojen opettamiseen nuorisolle on seuroissa panostettu viime vuosina paljon. Pelasin nuorena jääkiekkoa ja verrattuna nykynuorisoon on näissä asioissa menty eteenpäin huimasti. Väitänkin, että nykyään nuoret elävät terveellisemmin, tuntevat vastuunsa ja ovat muutenkin henkisesti ihan toisella tasolla kuin ennen. Tietysti poikkeuksiakin on.

Moraaliset esikuvat ovat vaikuttaneet käsityksiimme siitä, millaisia hyveitä opettajalla tulisi olla. Monet näistä esikuvista ovat historian suuria opettajia, kuten Sokrates ja Jeesus. Opettajan on hyvä tunnistaa omat moraaliset esikuvansa, jotka vaikuttavat hänen ajatteluunsa ehkä tiedostamattomallakin tavalla. Moraalisilla esikuvilla on todettu olevan olevan seuraavia ominaisuuksia: he ovat sitoituneen korkeisiin ideaaleihin, he toimivat näiden ideaalien mukaisesti, he ottavat riskejä ideaalien tähden, he ovat inspiroivia, nöytiä, asialleen omistautuneita sekä tunnistavat toisten ihmisten tarpeita. (Damon, 1988). Aristoteleen mukan hyveet kehittyvät tavoista ja ne opitaan parhaiten kotona ja lähiympäristössä. Hyveet ovat välttämätön osa elämää. Hyve-eettisen näkemyksen mukaan opettaja tekee eettisiä ratkaisuja omasta persoonastaan ja omista hyveistä lähtien Hyvä ja oikeudenmukainen opettaj päätyy hyviin ja oikeudenmuksiin ratkaisuihin. (Hallamaa, 1996)

Voisiko tuon enää selvemmin ilmaista. Eli edellämainitut koti, koulu, ystäväpiiri yms. antavat ne merkittävimmät eväät mm. tulevien opettajien käyttäytymismalleihin ja etiikkaan. Noihin arvoihin voidaan vaikuttaa hyvin rajallisesti enää aikuisiällä. Siksi opettajan vastuu on suuri.