MOOC maailmalla

Tulossa TAMKiin

TAMKiin on tulossa 16.1.2015 maailmalla guruna tunnettu MOOC luennoitsija.
Hänestä jotain
http://php.indiana.edu/~cjbonk/

Syitä, miksei koko opettajien pedagogista koulutusta voi tehdä kansainvälisissä MOOCeissa

Olen näiden keskustelujen ja kirjoitusten edetessä päätynyt omalta osaltani siihen, että koko opettajien pedagogisen koulutuksen teko KANSAINVÄLISISSÄ MOOCeissa on varsin epärealistista.

Alla syitä:

1. Kielikysymys. Moni tai ainakin muutama meistä on pohtinut kieliasiaa. Olemme suomalaisia ja kaikki valmistumassa opettajiksi suomalaisiin oppilaitoksiin (?). Muistaakseni Marita kirjoitti jossain aiemmin, että englanninkielinen opiskelu saattaisi nostaa kynnystä tehdä opintoja. Olen ehdottomasti samaa mieltä. Vaikka mielestäni englantia ihan hyvin osaankin, opettajakoulutuksen sanasto on haastavaa jo suomeksikin - englanniksi se olisi varmaankin jo lähes mahdotonta!

2. Opettajaharjoittelua ei mielestäni saada tyydyttävällä tavalla toteutettua MOOCeissa. Tästä jauhan edelleen - ohjaavalla opettajalla ja hänen henkilökohtaisella tapaamisellaan oli itselleni suuri merkitys. Tähän samaan olisi hyvin vaikea päästä verkkoympäristössä. Vaikka ope-koulutus tehtäisiinkin suomalaisessa MOOCissa, tämä asia jäisi auki edelleen.

3. Eripuolella maailmaa, opettajien osaamistarpeet ovat varmastikin hyvin erilaiset. Näin ollen olisi varmasti mahdotonta tehdä sellainen MOOC, joka palvelisi kaikkia kansalaisuuksia hyvin.

Itse näkisin, että osia ope-koulutuksessa voisi hyvin siirtää MOOCeihin - kenties jopa kansainvälisiin. MOOCit ovat varmasti tulevaisuutta, joten ehkäpä meidän opettaja-opiskelijoiden olisi hyvä saada niihin edes pieni omakohtainen kokemus. Mutta tarkka mietintä siitä, mikä MOOC palvelisi tarkoitusta, olisi varmaan tarpeen kielikysymyksen ja sisällön takia.

Opettajan etiikka vaiko moraali

Ammattietiikka on vakiintunut ilmaus. Aivan yhtä oikein olisi puhua ammatillisesta moraalista. Sekä ulkomaiset, että suomalaiset alan tutkijat käyttävät termejä etiikka ja moraali erilaisin korostuksin. Suomalaisessa alan kirjallisuudessa useat tutkijat tekevät eron niiden välillä. (Hirsjärvi, Harva, Lindqvist). Tällöin etiikka yleensä ymmärretään moraalia koskevaksi teoreettiseksi pohdinnaksi tai moraalin tutkimiseksi (Lindqvist 1986). Moraalilla puolestaan tarkoitetaan arvoja tai normeja, instituutiota ja organisaatioita, jotka omaksutaan tietyissä kulttuurisissa yhteyksissä (Hoffman, 1996). Siinäpä sitä oli kirjaviisautta taas kerrakseen. Voisiko asian vääntää niinkin, että etiikka on työskentelyapoja ja moraali on jo lapsesta lähtien opittuja arvoja. Mitä mieltä olette?

Suurin osa normatiivisistä eettisistä teorioista on keskittynyt oikean moraalisen päättely- ja toiminnan ohjaamiseen. Vaikka osa näistäkin teorioista myöntää intuitiivisen ajattelu- ja tilannetekijöiden vaikutuksen moraaliseen päättelyyn, pääpaino on kuitenkin rationaalisessa ajattelussa. Opettajan työssä on ammatillisuutta ja rationaalista ajattelua vaikea erottaa opettajan omasta persoonasta. Opettaja tekee työtään ja pohtii eettisiä ongelmia omien arvojensa, uskomuksiensa ja tunteittensa valossa. Ammattietiikka ei ole pelkistettävissä joidenkin eettisten periaatteiden tai niiden taustalla olevien eettisten järjestelmien kokoelmaksi. Siksi opettajan on tiedostettava omat eettiset ihanteensa sekä ne tärkeät viiteryhmät, joiden arvot ovat vaikuttaneet hänen oman eettisen ajattelunsa muotoutumiseen (Tirri, 1999).

Tuo näkemys viiteryhmästä, joiden eettisiä periaatteita noudatetaan, oli hyvä. Koulussa kotona ja esim. urheiluseuroissa opitut moraali- tai etiikkakäsitykset säilyvät lopun elämää ja ohjaavat opettajaakin tietynlaiseen käyttäytymiseen. Urheiluseurojen ohjaajilla on valtava vaikutus nuorisoon. On erinomaista, jos heidän moraalikäsityksensä ovat kunnossa. Siihen ja terveiden elämäntapojen opettamiseen nuorisolle on seuroissa panostettu viime vuosina paljon. Pelasin nuorena jääkiekkoa ja verrattuna nykynuorisoon on näissä asioissa menty eteenpäin huimasti. Väitänkin, että nykyään nuoret elävät terveellisemmin, tuntevat vastuunsa ja ovat muutenkin henkisesti ihan toisella tasolla kuin ennen. Tietysti poikkeuksiakin on.

Moraaliset esikuvat ovat vaikuttaneet käsityksiimme siitä, millaisia hyveitä opettajalla tulisi olla. Monet näistä esikuvista ovat historian suuria opettajia, kuten Sokrates ja Jeesus. Opettajan on hyvä tunnistaa omat moraaliset esikuvansa, jotka vaikuttavat hänen ajatteluunsa ehkä tiedostamattomallakin tavalla. Moraalisilla esikuvilla on todettu olevan olevan seuraavia ominaisuuksia: he ovat sitoituneen korkeisiin ideaaleihin, he toimivat näiden ideaalien mukaisesti, he ottavat riskejä ideaalien tähden, he ovat inspiroivia, nöytiä, asialleen omistautuneita sekä tunnistavat toisten ihmisten tarpeita. (Damon, 1988). Aristoteleen mukan hyveet kehittyvät tavoista ja ne opitaan parhaiten kotona ja lähiympäristössä. Hyveet ovat välttämätön osa elämää. Hyve-eettisen näkemyksen mukaan opettaja tekee eettisiä ratkaisuja omasta persoonastaan ja omista hyveistä lähtien Hyvä ja oikeudenmukainen opettaj päätyy hyviin ja oikeudenmuksiin ratkaisuihin. (Hallamaa, 1996)

Voisiko tuon enää selvemmin ilmaista. Eli edellämainitut koti, koulu, ystäväpiiri yms. antavat ne merkittävimmät eväät mm. tulevien opettajien käyttäytymismalleihin ja etiikkaan. Noihin arvoihin voidaan vaikuttaa hyvin rajallisesti enää aikuisiällä. Siksi opettajan vastuu on suuri.

Kehittämistehtävien hyödyntäminen valinnaisissa sivuaineopinnoissa

Maritan ehdotus blogimme käytöstä sivuaineopinnoissa oli äärimmäisen hieno aikataulutuksineen ja arviointeineen, joten eipä siihen kauheasti ole lisättävää!

Meillähän voisi olla linkkejä muutamiin julkasitavissa oleviin kehittämistehtäviin täällä blogissa.  Niitä voisi hyödyntää sivuaineopinnoissa, ehkä kuitenkin vain 1 opintopisteen arvosta. Eli opiskelijat ohjeistettaisiin lukemaan lopputyö tai työt ja esimerkiksi kirjoittamaan niistä tiivistelmän. Tiivistelmän lisäksi he kirjoittaisivat omia näkemyksiään, mielipiteitään ja kokemuksiaan aiheisiin liittyen. Kritisoisivat tai antaisivat positiivista palautetta tai parannus ehdotuksia  ja keskustelivat niistä  muiden sivuaineopiskelijoiden kanssa. Sivuaineen opettaja arvioisi kurssin suoritusten perusteella ja hyväksyisi tuotosten ja keskustelu aktiivisuuden perusteella. Mikäli hyväksyminen edellyttäisi aktiivista verkkokeskustelua esim. kommentoimalla blogia tämä vaatisi mielestäni jonkun aikataulun. Sen sijaan tiivistelmän ja "mielipiteen ja omien kokemusten" kertominen voisi hyvinkin olla aikatauluttamaton. Nämä tuotokset voitaisiin palauttaa sivuaineen opettajalle, ei siis blogiin kommentteina, omalla aikataululla. 

Millä tavalla MOOCiin?

Opettajankoulutus voisi ainakin periaatteessa toimia MOOCeissa. Valintaa pitäisi kuitenkin tehdä ensinnäkin siinä, että halutaanko 1) koko koulutus vai 2) vain osa koulutuksesta MOOCiin. Lisäksi pitäisi valita MOOCin toteutustapa: 1) ulkomainen toimija, 2) kotimainen yliopisto/ammattikorkeakoulu/muu toimija vai 3) TAMK/TAOKK toteuttaisi itse. Todella paljon liikkuvia palasia hahmotettavana.
Jos koko koulutus laitettaisiin MOOCiin, olisi mielestäni järkevää, että toteuttaja olisi silloin kotimainen. Kursseja voisi tietenkin siinäkin tapauksessa varmaan ottaa myös ulkomaisten toimijoiden valikoimista, mutta uskoisin, että erityisesti verkostoharjoittelu tulisi sitoa paikalliseen suomalaiseen ympäristöön, suomalaiseen koulutukseen ja työelämään. Pääasiallisena tavoitteena on kuitenkin valmistua ammatilliseksi opettajaksi suomalaiseen kouluun, jolloin tietämys suomalaisista toimintatavoista ja verkostoituminen Suomessa olisi tärkeää. Toisaalta monikulttuurinen ympäristö antaisi varmasti uutta näkökulmaa myös omiin verkostoihin ja opettajuuteen.

Lisäksi uskon, että aika ei ole vielä kypsä täysin ulkomaankieliselle MOOCille: vielä monen vuoden ajan monille suomalaisille opettajaopiskelijoille olisi kauhistus tehdä kaikki opinnot englanniksi, jota tietenkin vaadittaisiin, jos MOOC-toimija olisi ulkomainen. Jos esimerkiksi vain TAOKK siirtyisi käyttämään ulkomaisia MOOCeja, luulen, että suomenkielistä koulutusta tarjoavat opettajakorkeakoulut hyötyisivät tästä tilanteesta kasvavina opiskelijavirtoina ainakin jonkin aikaa.
 
Jos vain osa koulutuksesta laitettaisiin MOOCiin, tulisi etukäteen varmistaa, että opiskelijan valitsemasta ja suorittamasta kurssista saa todistuksen (ne ovat tällä hetkellä yleensä maksullisia, ks esim. Coursera) ja että kurssi on sellainen, että se voidaan TAOKK:n puolelta hyväksyä osaksi opintoja. Jälleen osa opiskelijoista saattaa miettiä kurssin maksullisuutta, pahimmassa tapauksessa kurssitodistuksesta saattaa joutua maksamaan useita kymmeniä dollareita. Jos tekee MOOCeissa muutaman kurssin, kymmenien-satojen eurojen panostus saattaa tuntua suurelta, kun todennäköisesti Suomesta löytyy ilmaisiakin kouluttajia (ainakin vielä). Vastaavasti, jos TAOKK:ssa tehtäisiin oma MOOC ja koko MOOC laitettaisiin maksulliseksi, pitäisi ottaa huomioon ainakin pari seikkaa. Hinnoittelun tulisi olla jollain tapaa “järkevä” - ei liiallista rahastusta. Lisäksi MOOC-koulutuksen tulisi olla jollain tavalla todella muista kouluista edukseen erottuva huippujuttu, että ihmiset tarttuisivat siihen. Suomalaiset ovat saaneet nauttia niin kauan maksuttomasta koulutuksesta, että jos sen joutuu maksamaan omasta pussistaan, niin sen on paras antaa rahalle vastetta. En siis haluaisi, että maksullisuuteen välttämättä edes mentäisiin. Toisaalta taas, jos kyse olisi todella avoimesta MOOCista, onko olemassa resursseja toteuttaa se ilmaisena, jos opiskelemaan pääsisivät kaikki noin 1200 nykyistä hakijaa (jos oletetaan, että hakijamäärät pysyisivät vähintään samana).

Vielä eri asia on valtion antama rahoitus ammattikorkeakouluille. Tälläkin hetkellä muualla (esimerkiksi suomalaisissa korkeakouluissa tai työelämässä) hankittua osaamista voidaan hyväksilukea osaksi opintoja. Ne on periaatteessa tehty muilla TAOKK:n resursseilla. Minulla ei ole tarpeeksi tietoa valtion rahoitusinstrumenteista korkeakouluille, mutta ajattelisin, että nykyisen kaltainen ahotointijärjestelmä muutamien muualla (ulkomaisissa MOOCeissa) suoritettujen MOOC-kurssien hyväksynnässä ei kuitenkaan vielä romuttaisi maksettavien valtionosuuksien määrää, jos tutkinto tulisi TAOKK:sta. Jos ahotoitavien kurssien määrä muuttuisi kovin suureksi, valtion rahoituskin todennäköisesti muuttuisi. Vastaavasti jos TAOKK järjestäisi kurssit MOOCeina, tutkinto tulisi silti TAOKK:ista ja sen mukaan rahoitustakin valtiolta. Jos taas MOOCeja järjestäisisivät muutkin ammatilliset opettajakorkeakoulut Suomessa ja opintoja saisi ottaa niistä ristiin rastiin, se todennäköisesti muuttaisi rahoitustakin panostusten mukaiseksi. Tämä on kuitenkin siis puhdasta spekulaatiota.

Mikä tahansa MOOCin toteutustapa (ulkomainen toimija - kotimainen toimija - TAMK/TAOKK toteuttaisi) valittaisiin, ulkoisten resurssien tulisi olla kunnossa: tekniikka ja työskentelyalusta, monipuolinen ja yhteistoiminnallisuutta korostava materiaali ja työtavat, kurssi etenee tietyn aikataulun mukaan ja kurssista on mahdollisuus saada todistus. Resursointi riippuisi toteutustavasta: suoritettaessa pelkästään ulkomaisen toimijan kursseja, tarjoaa se omat resurssinsa opiskelijan  käyttöön ja TAOKK:n rooli olisi ehkä enemmän hallinnollinen. MOOC voitaisiin toteuttaa myös yhteistyössä ulkomaisen (kaupallisen) toimijan kanssa, jolloin TAOKK resursoisi opetukseen enemmän. Kotimaisuusasteen kasvaessa myös resurssien tarve suurenee, hallintoa, opettajia ja tietotekniikkaihmisiä tarvitaan kaikkia enemmän. Kuinka paljon, en osaa sanoa. Joka tapauksessa, mielestäni tavoitteena tulisi olla yhteistoiminnallinen MOOC-opetus, jolloin opettajia tarvittaisiin joka tapauksessa kohtuullisen paljon ohjaajan rooliin (ryhmätöiden ja keskustelujen ohjaus, autenttinen arviointi).

Lopputulemana edellä esitettyyn: Olisin taipuvainen aloittamaan sillä, että joitakin kursseja voisi tehdä MOOCeissa ja sisällyttää ne osaksi opettajaopintoja. Jos omia MOOCeja lähdetään toteuttamaan, se voisi tapahtua asteittain. Yhteistyö muiden samaa asiaa miettivien suomalaisten opettajakorkeakoulujen kanssa saattaisi myös olla hyvä vaihtoehto. Kun MOOC saataisiin yhteistyössä toimimaan Suomessa, voitaisiin toteuttaa vaikka koulutusvientiä kansainväliseen ympäristöönkin. Toisaalta itsenäinen MOOC TAOKK:issa saattaisi olla huikea keino erottua muista suomalaisista opettajakorkeakouluista, toteutus vain pitäisi olla aika viimeiseen asti mietitty.  Millä perusteella opiskelijat otettaisiin sisään? Kaikki halukkaat - onhan kyse MOOCeista vai valinnan kautta? Olisiko MOOC:in rinnalla vaihtoehtona myös perinteinen opiskelu, jossa  lähitapaamiset, sosiaalinen vuorovaikutus  ja yhteistoiminnallisus kasvokkain näyttelisivät vielä roolia, vai joutuisiko näitä asioita painottaessaan lähtemään jonnekin muualle? Mikä tekisi TAOKK:n MOOCista sen jutun, joka houkuttelisi opiskelijoita vuodesta toiseen, kuten opetus nyt?

Koko opettajan pedagoginen koulutus MOOCeissa ja onko MOOCeista monelle vai vain osalle?

Periaatteessa opettajankoulutuksen saisi toimimaan MOOCeissa, kunhan puitteet on kunnossa eli työskentelyalusta on hyvä, materiaalit monipuolisia, aikataulutukset tehtävien palautuksille, valmiiksi määritellyt ryhmät ryhmätöitä varten yms. Voin myös verrata omia kokemuksiani kesän kasvatustieteen opinnoista juuri noihin äskeisiin asioihin - ne olivat järjestetty, joten aiheen työstö oli helppoa. Tässä kuitenkin piilee mielestäni haaste  - kuinka määritellä opiskelijoiden oppimisen taso? Lähinnä mietin, että esim. ammatillisen opettajan pedagoginen pätevyys on kuitenkin arvostettu koulutus ja monelle opettajalle se saattaa olla ainoa koulutus/pätevöityminen opettajuuteen. Toiset paneutuvat aiheeseen enemmän lukemalla annetut aineistot sekä tekemällä tehtävät huolellisesti, toiset taas saattavat jättää materiaalit lukematta ja tekevän tehtävät ns. toisella kädellä. Selvästikään heidän osaamisensa aiheesta ei silloin ole samalla tasolla. Molemmat heistä saattavat kuitenkin saada tutkinnon?

Millaisia työkaluja meillä on tähän? Miten voimme pitää tason korkeana ja varmistua siitä, että kurssia ei päästä läpi liian helpolla? Tai ylipäätään sen, että oppimista olisi oikeasti tapahtunut? Vai kiinnostaako se edes enää ketään.

Tähän luultavasti vastauksena voisi olla ryhmätyöt, aktiiviset keskustelut ja kommentoinnit toisten opiskelijoiden kirjoituksiin. Ne edesauttavat sitä, että opettajankin on helppo seurata keskustelua/osallistumista ja tuoda tarvittaessa omaa kommentointiakin mukaan.

Katrin huolen aihe oli opettajaharjoittelun toteutus. Tämä on mielestäni myös haasteellinen tilanne. Omien tuntien videokuvaaminen on kuitenkin hyvä ratkaisu ja mielestäni lähes joka puolella löytyy nykypäivänä laitteet tähän. Lähinnä haaste on siinä, että onko opetus autenttista? Jokuhan saataa kuvata vain "leikkiopetusta". Eikö se ole vähän väärin? Omia opetushetkiä täytynee siis kuvata muutamilla eri tavoilla: kuvata omaa olemusta ja työskentelyä, mutta myös vuorovaikutuksen ja opiskelijoiden kuvaaminen on tärkeää, jotta kokonaisuus tulee ilmi. Paras siis olisi, että kuvaajana olis joku henkilö, joka voisi suunnata kameraa sinne tänne tarpeen mukaan.
  

Vaikka MOOC tarjoaa useille mahdollisuuden opiskella esim. oman työn ohella, ulkomailta käsin tai monissa opinnoissa kerrallaan, mielestäni on kuitenkin tärkeää säilyttää mahdollisuus valintoihin ja perinteisempään opiskelumuotoon MOOCin rinnalla. Tarkoitan tällä opintoja, joissa on lähitapaamisia vaikka osittaisten verkko-opintojen lisäksi. Mielestäni yhteisöllisyys, vertaisoppiminen, toiminnallisuus ja kokeilut ovat hyvin tärkeässä osassa opettajuutta ja oman opettajuuden muodostamista ja näitä asioita ei vain saada niin hyvin luotua verkossa.

Asiakasajattelu on tässäkin asiassa tärkeää. Hehän opintoihin kuitenkin hakeutuvat ja heillä on erilaisia tarpeita - ja tietty oppiminenkin on erilaista. Jos mietitään, että TAOKK on yritys ja opiskelijat ovat sen asiakkaita - ei TAOKK voi tarjota päätuotteenaan sellaista, joka ei ole suosituin tuote asiakkaiden joukossa. Eihän siinä olisi mitään järkeä. Ketä MOOC siis parhaiten palvelee - yritykstä vai asiakasta? Lopulta asiakas on ainoa oikea valinta, sillä mikään yritys ei pitkään menesty ilman heitä.

Blogin käyttö osana valinnaisia opintoja - ehdotus

Miten Loppusuora-blogiamme voisi käyttää 1-2 opintopisteen kurssina opettajan valinnaisissa opinnoissa? Lähtökohtani on, että TAOKK:n MOOC olisi edelleen kehittelyasteella (eli olisi jäänyt meidän jäljiltämme vielä avoimeksi).

• Blogissa olevia aineistoja ovat tekemämme kirjallisuusreferaatit ja blogikirjoitukset.
• Isot teemat voisivat olla esimerkiksi:
• Sosiaalinen media opetuksessa (~ Johdanto)
• Taustateorioita: konnektivismi, radikaali kasvatus
• MOOC yleisesti - “Jos vastaus on MOOC…”
• MOOC ja yhteisöllisyys - katoaako se?
• MOOCien arviointi

Tehtävät ja arviointi:

1. Lue aineistot ja lisää vähintään kolmeen valitsemaasi aihealueseen omia ajatuksiasi/kommenttejasi.
2. Tehtävänanto, jossa esitellään olemassa olevia haasteita: Lue aineistot:

• Koko opettajankoulutus MOOC:eihin?
• Onko MOOC:eista monelle?

3. Kirjoita luonnos, jossa pohdit tehtävänannon kirjoituksissa esiin nostettuja asioita. Tuo esiin myös omia ajatuksiasi näistä teemoista. Kommentoi myös ainakin yhden kanssaopiskelijasi kirjoitusta.
4. Kirjoita lopuksi pohdinnoistasi ja saamistasi palautteista lyhyt (esim. yksi sivu) synteesi, jossa pohdit MOOCien toteuttamista opettajankoulutuksessa.
5. Arviointi: aktiivinen osallistuminen, muiden tuotosten kommentointi/keskustelu, tehtävät suoritettu kurssin aikataulun mukaan.

(Lisäksi ajattelin, että blogiin voisi myös pyytää tuomaan uusia kirjallisuuslinkkejä MOOCeista jaettavaksi muillekin opiskelijoille.)

Onko MOOCista monelle vai vain osalle?

Jatkan tähän omaa ajatustani, joka nousi mieleeni kun tein omaa referaattiani. Ajatuksena MOOC on hyvä toimintamalli tuoda eri alojen koulutusta mahdollisimman monen kiinnostuneen ulottuville ja nimenomaan itsenäisesti oman kiinnostuksensa perässä hakeutuville yksilöille. Kuinka käy sitten opiskelijoiden, joita ohjataan siirtymään verkko-opintoihin ns. vasten tahtoaan? Tällä hetkellä ainakin Suomessa on tuhansia syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia nuoria jopa amk- ja yliopistotasolla. Syyt ovat varmasti hyvin kirjavia, mutta useasti aiheuttajana on saattanut olla jokin henkilökohtaisen elämän ongelmatilanne, henkinen pahoinvointi tai muu tasapainoa järkyttänyt tilanne. Jos he eivät ole koulussa, niin pääsääntöisesti he ovat sitten kotona omissa oloissaan. Kun syrjäytyneitä henkilöitä pyritään saamaan arkeen mukaan - on se sitten sitten perheen tai viranomaistahon puolelta - niin usein kuntouttavana toimintana pidetään säännöllistä päivärytmiä eli sitä, että henkilö herää tiettyyn aikaan aamulla - menee kouluun/muuhun päivätoimintaan tapaamaan muita ihmisiä - tulee kotiin jne. Säännöllinen päivärytmi, kotoa poistuminen, ihmisten tapaaminen ovat niitä asioita, jotka auttavat saamaan arjesta kiinni. Nämä ovat oman työn kautta saatuja kokemuksia, en ole asiasta pahemmin lukenut.

Miten tähän istuu sitten verkko-opinnot? Mielestäni näiden yhdistäminen on vaikeaa. Pohdittuani asiaa tulin siihen tulokseen, että face-to-face opetus, muiden opiskelutovereiden tapaaminen ja oman motivaation herättäminen/kasvattaminen on sitä, mitä syrjäytynyt/syrjäytymisvaarassa oleva nuori tarvitsee. Kun taas itsenäisesti kotona tehtävät verkko-opinnot, yksinäinen luennoiden seuraaminen tietokoneelta ja aiheen pohdinta saattavat jopa lisätä syrjäytymistä ja opiskelun kelkasta putoamista. Kuinka saada innostusta opiskella yksin ilman tukea? Jo rästiin jääneiden materiaalien löytäminen ja tekeminen voi tuntua varmastikin ylovoimaiselta yksin. Antavatko muut opiskelijat tukea/anteeksi hitaammalle?

Tämä nyt oli kovin kärjistetty esimerkki opiskelijasta, mutta varmasti näkökulma, jota ei tuoda monestikaan tarpeeksi esille. Usein verkko-opinnoista puhuttaessa tuodaan esille ne etevimmät opiskelijat ja tyypit, jotka osaavat ilmaista itseään kirjallisesti. Tämäkin on näkökulma, josta ei mielestäni puhuta tarpeeksi. Verkko-opinnot vaativat kykyä käsitellä lukemaansa tekstiä nopeasti ja muodostaa siitä oma vastine. Omien ajatusten kokoamine kirjalliseen, tieteelliseen ja ymmärrettävään muotoon ei ole aina helppoa..

Miten MOOCeihin saataisiin yhdistettyä aitoa vuorovaikutusta? Vai tuleeko sitä edes yhdistää? Voisiko opetusta olla tarjolla lähiopetuksena ja halukkaille verkko-opintoina?

Itse en välillä ymmärrä, miksi verkko-opiskeluun halutaan niin kovasti siirtyä. Kohderyhmää varmasti löytyy, mutta en näe sitä, että suuren massan opinnot tulisi viedä verkkoon. Verkko-opinnoissa on paljon hyviä puolia kuten uusien sometyökalujen käyttäminen, erilainen tapa työstää tekstiä yhdessä ja sisäisää/oppia aiheesta, mutta mielestäni se syö niin valtavasti yhteistoiminnallisesta oppimisestaja vuorovaikutuksesta ihmisten kesken. Ne ovat niitä tärkeimpiä taitoja, joita työelämässä tarvitaan. Verkon kautta niitä ei opi. Miksi sitten siirtyä niin monessa oppilaitoksessa sinne? Lisäksi tuntuu kummalliselta, että yhdestä koulutuksen tärkeimmästä asiasta eli opetuksen tasosta (lähiopetuksen vähentäminen/opettajien vähentäminen/yksittäisen opettajan työtaakan lisääminen) tingitään kun halutaan säästää kustannuksissa oppilaitoksessa. Tapoja on kyllä muitakin.

No tämä lähti nyt vähän sivuraiteille. Pointtini nyt kuitenkin oli se, että MOOC ja erilaiset verkko-opinnot ovat hyvä väylä osalla meistä oppijoista, mutta kuitenkin vain pienelle osalle. Itse näen, että MOOC olisi hyvä lisä TAOKKin opettajaopintoihin, mutta opinnot eivät saisi olla vain sitä. Opettajan työ on ihmistyötä, eikä sitä opita vain verkon kautta. Tässä vaiheessa ehkä vähän harmittaakin, että valitsin itse opintomuodokseni verkko-opinnot. Olisin kaivannut enemmän lähiopetusta ja yhteistoiminnallisia piirteita opetukseen ja dialogeja opiskelijakollekoiden kanssa!

Mitä muut ovat näistä ajatuksista mieltä?