Referointia artikkelista Radikaali kasvatus nuorisokasvatuksessa, Juha Suoranta
ja siitä, miten ajatuksia voi yhdistää verkko-opiskeluun
Radikaali kasvatus
Radikaali kasvatus tarkoittaa "juuriin menemistä" ja radikaalit kasvattajat ovat kiinnostuneita ajankohtaisten yhteiskunnallisten kysymysten perusteellisesta pohdinnasta ja niihin vaikuttamisesta. Pohdinnalle ja vaikuttamiselle on ominaista sosiaalisen todellisuuden tarkastelu alistettujen ja syrjäytettyjen kannalta, muun muassa vamman, sorron ja vastarinnan näkökulmasta. Nuorisokasvatuksen kannalta kriittisessä pedagogiikassa ollaan kiinnostuneita esimerkiksi syrjäytettyjen tai syrjäytymisvaarassa olevien nuorten asemasta ja elämänolosuhteista, sekä nuorison, kuluttamisen ja populaarikulttuurin suhteista.
Kriittisen pedagogiikan piirissä puhutaan kahdesta tehtävästä, toisaalta kriittisestä ja toisaalta toiveikkuutta lisäävästä tehtävästä. Näissä kritiikin kielessä ajatellaan sosiaalisen todellisuuden olevan vallan käsitteen läpäisemä. Valta ajatellaan tällöin negatiiviseksi tai epäsymmetriseksi eli jonkun - oli se sitten rikas vähemmistö tai vanhempi sukupolki yhteiskunnan portin vartijana - ajatelaan aina sortavan toista: köyhää tai muutoin marginalisoitua enemmistöä tai nuorisoa.
Asiaa voi myös ajatella nuorison yhteiskunnallisen aseman kannalta. Tällöin kysymys on nuorten osallistumismahdollisuuksista ja toisaalta heidän jakautumisestaan erilaisten yhteiskunnallisten asemien, kuten sukupuolen, iän, koulutuksen ja luokka-aseman mukaan erilaisiin elämän trajektoreihin, elämänpolkuihin, jotka mahdollistavat tai estävät heidän täysipainoisen elämänsä. Radikaalissa kasvatuksessa nuoret nähdään näiden erilaisten rakenteellisten tekijöiden puitteisiin sidottuina pikemminkin kuin täysin vapaina toimimaan.
Läntisissä yhteiskunnissa on erilaisia apu- ja tukijärjesteltiä, jotka voivat auttaa vaikeissakin asemissa olevia nuoria, vaikka ne sisältävätkin byrokraattisen hallinnan siemenen. Näin ei kuitenkaan ole esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa eriarvoisuutta on monien rotuun, yhteiskuntaluokkaan, taloudelliseen asemaan ja sukupuoleen perustuen. Se on jatkuvasti kasvavien eriarvoisuuksien yhteiskunta. Kasvatustieteilijä Henri Giroux on tutkinut paljon radikaalia kasvatusta ja hänen tutkimustyölleen on ollut ominaista, että hän kehittelee aikalaisilmiöistä kokoavia ja avaavia käsitteitä kuin perehtyy nuorten elämään empiirisen tutkimuksen keinoin. Empiriaa hänelle edustavat nuorison esitykset, ennen kaikkea nuorista kertovat elokuvat ja nuorille suunattu mainonta. Niiden avulla hän toimii kriittisenä nuorisokasvattajana, joka on kiinnostunut nuoria liikuttavista voimista.
Giroux'n kriittisen nuorisokasvatuksen teorian lähtökohta on suojelullinen: hän pitää tärkeänä puolustaa nuoria ja asettua heidän puolelleen kulutuskulttuurin saalistusmentaliteettia vastaan. Nuoruuden suojelunäkökulma perustuukin juuri Yhdysvaltojen vallitsevaan tilanteeseen. Punaisena lankana Giroux'lla on näkemys nuorison kriisistä: aikakausimuutokset, jotka heijastuvat nuorten elämäodotuksiin, ihanteisiin, koulutuksen merkitykseen, auktoriteettisuhteisiin ja työelämään. Nuorten elämä ei noudata vanhemman sukupolven rataa; ihanteita otetaan populaarikulttuurista (muoti, musiikki ja elokuvat), koulutuksen aiemmin antama lupaus sosiaalisesta noususta on tyrehtynyt, vanhat auktoriteetit korvautuvat uusilla ja työelämää luonnehtii jatkuvuuden sijasta epävarmuus.
Yhteistoiminta ja vaikuttaminen
Yleisimmin radikaali kasvatus tarkoittaa yksin ja yhdessä tapahtumaa tiedostavaa oppimista sekä yhteiskunnallista toimintaa tasavertaisuuden edistämiseksi. Kummassakin pyrkimys itsetuntemuksen ja henkilökohtaisen vapautumisen yhdistyminen yhteistoimintaan ja joukkovoimaan. Näihin kuuluu aina tavoite muuttaa asioita parempaan suuntaan. Yksikään ihminen ei ole saari vaan osa ihmiskunnan historiallista kokonaisuutta. Ihmisen korkein arvo paljastuu vasta yhteydessä muihin ihmisiin ja maapallon elämän kokonaisuuteen.
Nyky-yhteiskunnissa, joissa perheet ovat kooltaan pieniä, ei ole monia paikkoja, joissa voisi oppia kokemaan sitä, mitä yhteistoiminta tarkoittaa. Tällaisia paikkoja ovat koulut ja muut julkiset tilat. Informaatiota nykytodellisuudessa on runsaasti - kuten valmiita uskomuksia. Median tarjoama informaatio sementoituu helposti luuloiksi ja uskomuksisksi, joita toistetaan yleisniä totuuksina. Tämäntapaisia luuloja ja uskomuksia tulee kuitenkin epäillä ja arvioida kriittisesti. Kriittisyyttä voi tukea toiminnalla, jossa jokainen itse ja yhdessä muiden kanssa etsii ja arvioi sitä, mikä on tiedon väärti, mikä pitää paikkansa ja mikä taas ei.
Radikaalin kasvatuksen teoria ja sen periaatteisiin tutustuneiden kasvattajien yleinen tunnusmerkki on halu herättää ja kasvattaa nuorten yhteiskunnallista tietoisuutta. Arkipäiväiseen elämään ei yleensä kuulu pysähtyä asioiden äärelle puhumattakaan siitä, että tapahtumia puitaisiin juuria myöten, eletään niin sanotusti luonnollisen asenteen mukaan. Vasta jokin elon virran rikkova tapahtuma tai kriisi - olkoon se sitten henkilökohtaisen tai maailmanlaajuinen - panee näkemään ja kokemaan asiat uudella tavalla.
Kuinka radikaalin kasvatuksen teoriat sopivat verkko-opintoihin?
Radikaalin kasvatuksen periaatteet tuntuvat sopivantämän hetken koulutuksen trendeihin, kun pyritään ohjaamaan opiskelijoita yhteistyöhön ja yhteiskunnallisten asioiden pohdintaan. Lisäksi ajatukset verkko-opintojen lisääntymisestä tarjoavat yhä useammalle nuorelle mahdollisuuden opiskella ajankohtaisia aiheita itsenäisesti asuinpaikasta tai elämäntilanteesta riippumatta. Suomessa kun koulutus on ilmaista, eivät ilmaiset verkko-opinnot sinällään tarjoa uutta tietä opiskeluun, mutta näen selvästi, että esimerkiki aiheisemmin esimerkkinä toimineen USAn koulutustilanne antaa oikeasti suuremmalle joukolle aktiivisia ja motivoituneita nuoria kouluttaa itseään, vaikkei siihen olisi muuten mahdollisuuksia. Osin tämän takia varmasti MOOCin kaltaiset massaverkko-opinnot ovat lähteneet hyvin liikkeelle.
Verkko-opinnoissa ja erilaisissa verkkotyökaluissa on valtavasti mahdollisuuksia, mutta niissä on mielestäni myös uhkia juurikin yhteistoiminnan ja joukkovoiman näkökulmasta. Kuinka alustoista ja työkaluista saadaan niin monipuolisia ja hyviä, että osallistujat tuntevat yhteenkuuluvuutta osallistuessaan ja keskutellessaan muiden osallistujien kanssa. Lähiopetuksessa tämä on helpompaa rakentaa.
Verkossa tapahtumatoiminta luo nuorille myös uusia vaikuttamisen mahdollisuuksia. Omia ajatuksiaan, mielipiteitään ja pohdintojaan voi esittää laajemmalle alueelle. Todennäköisesta keskustelua syntyy puolesta ja vastaan, joilloin samanmieliset löytävät tukea toisistaan. Omia ideoitaan voi olla turvallisempi kertoa toisille ja sitä kautta saada palautetta helpommin, jos se kasvokkain tuntuu vaikealta. Siinä mielessä näen verkkotoiminnan hyödyllisenä.
Lisäksi jos radikaalissa kasvatuksessa on myös kyse siitä, että nuorten yhteiskunnallista tietoisuutta lisättäisiin ja informaatiovirran kriittistä lukemista lisättäisiin, niin verkko tarjoaa siihen hyvän väylän. Alustoja on mahdollista päivittää joka hetki ja opiskelijoille on helppo antaa syötteitä ajankohtaisiin aiheisiin. Tässä sitten vain vahvistuu opettajan rooli, että hän tuottaa jatkuvasti materiaalia alustalle - ja juurikin erilaisista näkökulmista, jolloin mediakriittisyyttä on helpompi oppia. Toki miksei opiskelijat itse voisi luoda omaa oppimisympäristöään opettajan sijaan? Sellainen opiskelu kuulostaa mielestäni aika radikaalilta!
ja siitä, miten ajatuksia voi yhdistää verkko-opiskeluun
Radikaali kasvatus
Radikaali kasvatus tarkoittaa "juuriin menemistä" ja radikaalit kasvattajat ovat kiinnostuneita ajankohtaisten yhteiskunnallisten kysymysten perusteellisesta pohdinnasta ja niihin vaikuttamisesta. Pohdinnalle ja vaikuttamiselle on ominaista sosiaalisen todellisuuden tarkastelu alistettujen ja syrjäytettyjen kannalta, muun muassa vamman, sorron ja vastarinnan näkökulmasta. Nuorisokasvatuksen kannalta kriittisessä pedagogiikassa ollaan kiinnostuneita esimerkiksi syrjäytettyjen tai syrjäytymisvaarassa olevien nuorten asemasta ja elämänolosuhteista, sekä nuorison, kuluttamisen ja populaarikulttuurin suhteista.
Kriittisen pedagogiikan piirissä puhutaan kahdesta tehtävästä, toisaalta kriittisestä ja toisaalta toiveikkuutta lisäävästä tehtävästä. Näissä kritiikin kielessä ajatellaan sosiaalisen todellisuuden olevan vallan käsitteen läpäisemä. Valta ajatellaan tällöin negatiiviseksi tai epäsymmetriseksi eli jonkun - oli se sitten rikas vähemmistö tai vanhempi sukupolki yhteiskunnan portin vartijana - ajatelaan aina sortavan toista: köyhää tai muutoin marginalisoitua enemmistöä tai nuorisoa.
Asiaa voi myös ajatella nuorison yhteiskunnallisen aseman kannalta. Tällöin kysymys on nuorten osallistumismahdollisuuksista ja toisaalta heidän jakautumisestaan erilaisten yhteiskunnallisten asemien, kuten sukupuolen, iän, koulutuksen ja luokka-aseman mukaan erilaisiin elämän trajektoreihin, elämänpolkuihin, jotka mahdollistavat tai estävät heidän täysipainoisen elämänsä. Radikaalissa kasvatuksessa nuoret nähdään näiden erilaisten rakenteellisten tekijöiden puitteisiin sidottuina pikemminkin kuin täysin vapaina toimimaan.
Läntisissä yhteiskunnissa on erilaisia apu- ja tukijärjesteltiä, jotka voivat auttaa vaikeissakin asemissa olevia nuoria, vaikka ne sisältävätkin byrokraattisen hallinnan siemenen. Näin ei kuitenkaan ole esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa eriarvoisuutta on monien rotuun, yhteiskuntaluokkaan, taloudelliseen asemaan ja sukupuoleen perustuen. Se on jatkuvasti kasvavien eriarvoisuuksien yhteiskunta. Kasvatustieteilijä Henri Giroux on tutkinut paljon radikaalia kasvatusta ja hänen tutkimustyölleen on ollut ominaista, että hän kehittelee aikalaisilmiöistä kokoavia ja avaavia käsitteitä kuin perehtyy nuorten elämään empiirisen tutkimuksen keinoin. Empiriaa hänelle edustavat nuorison esitykset, ennen kaikkea nuorista kertovat elokuvat ja nuorille suunattu mainonta. Niiden avulla hän toimii kriittisenä nuorisokasvattajana, joka on kiinnostunut nuoria liikuttavista voimista.
Giroux'n kriittisen nuorisokasvatuksen teorian lähtökohta on suojelullinen: hän pitää tärkeänä puolustaa nuoria ja asettua heidän puolelleen kulutuskulttuurin saalistusmentaliteettia vastaan. Nuoruuden suojelunäkökulma perustuukin juuri Yhdysvaltojen vallitsevaan tilanteeseen. Punaisena lankana Giroux'lla on näkemys nuorison kriisistä: aikakausimuutokset, jotka heijastuvat nuorten elämäodotuksiin, ihanteisiin, koulutuksen merkitykseen, auktoriteettisuhteisiin ja työelämään. Nuorten elämä ei noudata vanhemman sukupolven rataa; ihanteita otetaan populaarikulttuurista (muoti, musiikki ja elokuvat), koulutuksen aiemmin antama lupaus sosiaalisesta noususta on tyrehtynyt, vanhat auktoriteetit korvautuvat uusilla ja työelämää luonnehtii jatkuvuuden sijasta epävarmuus.
Yhteistoiminta ja vaikuttaminen
Yleisimmin radikaali kasvatus tarkoittaa yksin ja yhdessä tapahtumaa tiedostavaa oppimista sekä yhteiskunnallista toimintaa tasavertaisuuden edistämiseksi. Kummassakin pyrkimys itsetuntemuksen ja henkilökohtaisen vapautumisen yhdistyminen yhteistoimintaan ja joukkovoimaan. Näihin kuuluu aina tavoite muuttaa asioita parempaan suuntaan. Yksikään ihminen ei ole saari vaan osa ihmiskunnan historiallista kokonaisuutta. Ihmisen korkein arvo paljastuu vasta yhteydessä muihin ihmisiin ja maapallon elämän kokonaisuuteen.
Nyky-yhteiskunnissa, joissa perheet ovat kooltaan pieniä, ei ole monia paikkoja, joissa voisi oppia kokemaan sitä, mitä yhteistoiminta tarkoittaa. Tällaisia paikkoja ovat koulut ja muut julkiset tilat. Informaatiota nykytodellisuudessa on runsaasti - kuten valmiita uskomuksia. Median tarjoama informaatio sementoituu helposti luuloiksi ja uskomuksisksi, joita toistetaan yleisniä totuuksina. Tämäntapaisia luuloja ja uskomuksia tulee kuitenkin epäillä ja arvioida kriittisesti. Kriittisyyttä voi tukea toiminnalla, jossa jokainen itse ja yhdessä muiden kanssa etsii ja arvioi sitä, mikä on tiedon väärti, mikä pitää paikkansa ja mikä taas ei.
Radikaalin kasvatuksen teoria ja sen periaatteisiin tutustuneiden kasvattajien yleinen tunnusmerkki on halu herättää ja kasvattaa nuorten yhteiskunnallista tietoisuutta. Arkipäiväiseen elämään ei yleensä kuulu pysähtyä asioiden äärelle puhumattakaan siitä, että tapahtumia puitaisiin juuria myöten, eletään niin sanotusti luonnollisen asenteen mukaan. Vasta jokin elon virran rikkova tapahtuma tai kriisi - olkoon se sitten henkilökohtaisen tai maailmanlaajuinen - panee näkemään ja kokemaan asiat uudella tavalla.
Kuinka radikaalin kasvatuksen teoriat sopivat verkko-opintoihin?
Radikaalin kasvatuksen periaatteet tuntuvat sopivantämän hetken koulutuksen trendeihin, kun pyritään ohjaamaan opiskelijoita yhteistyöhön ja yhteiskunnallisten asioiden pohdintaan. Lisäksi ajatukset verkko-opintojen lisääntymisestä tarjoavat yhä useammalle nuorelle mahdollisuuden opiskella ajankohtaisia aiheita itsenäisesti asuinpaikasta tai elämäntilanteesta riippumatta. Suomessa kun koulutus on ilmaista, eivät ilmaiset verkko-opinnot sinällään tarjoa uutta tietä opiskeluun, mutta näen selvästi, että esimerkiki aiheisemmin esimerkkinä toimineen USAn koulutustilanne antaa oikeasti suuremmalle joukolle aktiivisia ja motivoituneita nuoria kouluttaa itseään, vaikkei siihen olisi muuten mahdollisuuksia. Osin tämän takia varmasti MOOCin kaltaiset massaverkko-opinnot ovat lähteneet hyvin liikkeelle.
Verkko-opinnoissa ja erilaisissa verkkotyökaluissa on valtavasti mahdollisuuksia, mutta niissä on mielestäni myös uhkia juurikin yhteistoiminnan ja joukkovoiman näkökulmasta. Kuinka alustoista ja työkaluista saadaan niin monipuolisia ja hyviä, että osallistujat tuntevat yhteenkuuluvuutta osallistuessaan ja keskutellessaan muiden osallistujien kanssa. Lähiopetuksessa tämä on helpompaa rakentaa.
Verkossa tapahtumatoiminta luo nuorille myös uusia vaikuttamisen mahdollisuuksia. Omia ajatuksiaan, mielipiteitään ja pohdintojaan voi esittää laajemmalle alueelle. Todennäköisesta keskustelua syntyy puolesta ja vastaan, joilloin samanmieliset löytävät tukea toisistaan. Omia ideoitaan voi olla turvallisempi kertoa toisille ja sitä kautta saada palautetta helpommin, jos se kasvokkain tuntuu vaikealta. Siinä mielessä näen verkkotoiminnan hyödyllisenä.
Lisäksi jos radikaalissa kasvatuksessa on myös kyse siitä, että nuorten yhteiskunnallista tietoisuutta lisättäisiin ja informaatiovirran kriittistä lukemista lisättäisiin, niin verkko tarjoaa siihen hyvän väylän. Alustoja on mahdollista päivittää joka hetki ja opiskelijoille on helppo antaa syötteitä ajankohtaisiin aiheisiin. Tässä sitten vain vahvistuu opettajan rooli, että hän tuottaa jatkuvasti materiaalia alustalle - ja juurikin erilaisista näkökulmista, jolloin mediakriittisyyttä on helpompi oppia. Toki miksei opiskelijat itse voisi luoda omaa oppimisympäristöään opettajan sijaan? Sellainen opiskelu kuulostaa mielestäni aika radikaalilta!
Loppusuoran tehtävä edistyy vakaasti ja tavoitteisesti. Nyt voitte ottaa tarkastelun alle mitä opetajankoulutuksen siirtyminen MOOCiin merkitsee opiskelijan näkökulmasta ja miten pitää opetusresurssit järjestellä toisin kuin nyt. Entäs miten arviointia on kehitettävä? Siis omia ajatuksia näiden hyvien jo olemassa olevien tietojen lisäksi.
VastaaPoista